maanantai 23. tammikuuta 2017

Laukkojen laaja suku, osa 1

Sipulien eli laukkojen suvussa on kaikille tuttujen lisäksi paljon huonosti tunnettuja, erittäin käyttökelpoisia kasveja -makuelämyksinä, terveyttä tukevina tai koristearvoja omaavina. Messuille pyritään saamaan myyntiin hyvä valikoima sipuleita. Näin ennen messuja Inga tarjoilee maistiaisia aiheesta blogikirjoitusten muodossa.

Kuva: Pixabay.com
Harvassa kasvisuvussa on yhtä runsaasti hyöty-ja koristekasveja kuin Allium-suvussa. Wikipedia luetteli 59 lajia ja lajikeryhmää. Mitäpä noista esittelisi. Päädyin siihen, että käsittelen itselleni elämänvarrella tutuiksi tulleet, ne, joista on omakohtaista sanottavaa.

Lapsuudenkodissani viljeltiin sipulia, mikä tarkoitti istukkaista kasvatettua kepasipulia (ruokasipulia, keltasipulia). Lajikkeena oli Stuttgarter, joka muodoltaan oli kuin kaskinauris ja säilyi oikein kuivatettuna hyvin talven tarpeisiin. Tämän perinteisen lajikkeen on jostakin syystä syrjäyttänyt muodoltaan pitkulaisempi lajike Sturon (siitä saa kuulemma helpommin tehtyä sipulirenkaita). Minun viljelemänäni lajike ei ole kestänyt talvisäilytystä kovin hyvin. Vika on voinut olla kyllä istukkaissakin, joiden laadussa on ollut useana keväänä toivomisen varaa. Niiden hankkimispaikan suhteen kannattaa muutenkin olla tarkkana. Nimittäin jos istukkaita on säilytetty kylmässä, ne ovat saattaneet virittyä kukkimaan. Kukkavarsi on kelvoton syötäväksi ja kunnon sipulia semmoinen kasvi ei tee.

Lapsuuteni makoisimpia makumuistoja ovat "maitonperunat": keitto, jossa oli perunalohkoja, sipulia, maustepippuria ja suolaa. Varsinkin toipilasaikana se oli ensimmäinen ruoka, joka maistui. Sen sijaan "sipulimaito" (kiehuvaan maitoon runsaasti sipulia) ällöttää ajatuksenakin. Sitä tyrkytettiin sairauden iskiessä ruokahaluttomalle puolipakolla, varsinkin, jos tautiin liittyi yskää.

Keltasipulin punakuorinen muunnos, punasipuli kuuluu myös lapsuuteni tuttavuuksiin, tosin sitä viljeltiin vähän ja ainoastaan kesäiseen tuorekäyttöön. Sitä laitettiin hienoksi silputtuna "sallattiin" (=rosolli). Punasipuli sisältää väristään johtuen enemmän flavonoideja kuin normisipuli ja on värikkäänä monessa käytössä koristeellisempi, mutta kasvattaminen tuntuu vaativammalta. Minäkin olen joka kesä työntänyt pussillisen istukkaita maahan, mutta viljelytuloksella ei voi pröystäillä: kasvu on ollut kituliaampaa kuin keltasipulilla ja sipuleissa on ollut pilaantumishävikkiä jo kasvukaudella. Liekö syy ollut sysissä vai sepissä.

Ruohosipuli sopii myös kukkapenkkiin. Kuva: Markku Nuojua
Kotonani kasvatettiin myös monivuotisia sipuleita: ruoho- ja pillisipulia. Ruohosipuli lienee useimmille tuttu. Sen pyöreät ontot lehdet eivät ole kookkaita eivätkä kovin ärhäköitä. Niinpä se on alkukesän loistavaa salaattiainesta. Kesän edetessä pehkoon ilmaantuvat vaaleanvioletit kukinnot, jotka nekin voi käyttää ruokien syötävinä koristeina. Vihreät osat ovat siihen mennessä puutuneet. Kukkiva tupas kannattaa leikata alas, jotta saa uutta mehevää kasvua, jos ruohosipulia vielä kaipaa loppukesälläkin.

Pillisipuli eli talvisipuli on tavallaan kuin ruohosipuli isommassa koossa. Sekin on mehevimmillään ja maukkaimmillaan varhain kevätkesällä. Valkoisten kukintojen ilmaantuessa sen voi jättää silmän- ja hyönteisten iloksi.

Valkosipuliakin kotona viljeltiin. Violettikuorinen kanta oli peräisin Rauman torimummulta. Itseäni ei valkosipulin maku miellyttänyt, mutta ihailin sen ryhdikästä kasvutapaa ja lystikkäitä "minikynsiä" sisältäneitä ryppäitä varsien päissä.

Purjoa näin kasvatettavan naapurissa. Meillä sitä ei viljelty, koska se olisi vaatinut pitkän esikasvatuksen ja semmoiseen soveltuvia tiloja meillä ei ollut. Koulun kotitaloustunnilla tutustutettiin purjon käyttöön, tosin puutteellisella ohjauksella, kun ei korostettu vihreän osan erinomaisuutta, vaan laitettiin se suurimmalta osalta jätteisiin.

Näillä opeilla lähdin maailmanrantaa taapertamaan. Siellä oppimastani kerron osassa 2.

Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti